Harjoittelu on alkanut ja sen huomaa siinä etten ole ehtinyt kirjotella mitään. Viikonloppu meni nopeasti. Lauantaina hengailtiin Hannan kaverin Marjon kanssa. Käytiin Media Marktissa ja sen jälkeen matkattiin feikkimarkkinoille. Siellä myydään kaikkea feikkiä ja halpaa! Mukaan tarttui aurinkolasit noin neljällä eurolla ja kiva paita noin 10 eurolla. Täytyy ehdottomasti mennä uudestaan joku päivä. Viikonloppu oli tosi aurinkoinen ja lämmin. Kesä alkaa pikkuhiljaa saapumaan.
Hannan ja Marjon kanssa lounaalla Sculpting in time Cafessa
Sunnuntaina harjoiteltiin Hannan kanssa mun reittiä harjoittelupaikkaan. Matka on aika pitkä. Ensin pitää ottaa taksi Jing Anin temppelille, siitä metrolla linjaa 2 Century Avenuelle, metron vaihto linjaan 6. Sitten kutosella Boxing Roadille ja vielä bussilla perille asti! Huhhuh. Mutta luulen, että paikka on matkan arvoinen. Matkaan kuluu aikaa noin tunti. Sama, kun ajan Paippisista kouluun Hyvinkäälle. Metrossa on vaan aika ahdasta ja KAIKKI kiinalaiset tuijottaa. ”Mitä toi rikas länsimaalainen täällä tekee”… Hah, rikas! Kiinalaiset luulee kaikkia länkkäreitä rikkaiksi. Siksi mun mielestä kiinalaiset on erittäin tyhmiä ja yksinkertaisia. Mutta minkäs sille voi, että on tynnyrissä kasvanut. En pidä tuijotuksesta ja yleensä ilmeilen takas. Esim tänään yksi mies tuijotti, sanoi mua selin olevalle naiselle jotain ja sitten ne kummatkin tuijotti. Ilmeilin takas. Ääliöt. Hanna on jo tottunut tuijotukseen ja sitä varmaan ärsyttää, kun koko ajan valitan siitä.
Charity Dream Shanghai on ihana paikka. Se on hyväntekeväisyysjärjestö, joka auttaa orpoja sekä niillä on oma koulu. Toimin kummassakin. LBA on koulu, jossa on päiväkoti ja luokat 1-4. Shanghai Healing Home taas on orpokoti, joka kustantaa orvoille huulihalkion korjausleikkauksen. SHH:sta voi adoptoida lapsen myös. Tykkään enemmän olla Healing Homella, pienet kiinalaiset vauvat on niin söpöjä! Ja kyllä on pakko myöntää, vauvakuume nousee. Olen kuitenkin ollut enemmän koululla. Kaikki on lähtenyt hyvin käyntiin ja odotan innolla mitä tuleman pitää! On puhuttu varainkeruupäivästä, jonka voisin mahdollisesti suunnitella Shanghain suomalaisille. Sitten mua on pyydetty tekemään esitelmiä Suomesta, siitä oon innoissani. Kukaan lapsista ei tiedä missä on Suomi ja aikuisetkin tietään vaan, että on olemassa maa nimeltä Suomi. Englannin puhuminen on ollut mahtavaa. Sitä oppii ehdottomasti koko ajan lisää, kun sitä vaan puhuu. Toki lapset on armottomia; yksi lapsi koululla sanoi eilen, kun kerroin että olen Suomesta: ”Oh, thats why you have such bad english!” :DDDD Puhun hyvin englantia, mutta totta kai aksentti kuuluu! Mun harjottelun ohjaaja Christina sanoi, että mun aksentti kuulostaa venäläiseltä!!! Woooot!
Ihana pieni Micah
Leikkialue ja paljon lapsia!
Synttärityttö Camille
Tällä kertaa ei ole enempää kuvia, mutta otan lisää taas ja laitan tänne!
No joo on, mutta eipähän tarvi loppuelämää matkustaa. Tää on hieno kokemus! Kaikki on tosi mukavia mulle ja rakastan puhua enkkua 🙂
On sulla aika hurja matka, tietää matkustaneensa 2 kk kuluttua 🙂