Voi ei nyt se jännitys iski. Kaikki tuntuu niin epätodelliselta! Oonko oikeasti lähdössä huomenna kotiin? Oon toisaalta odottanut tätä niin paljon, että luulin jo jossain vaiheessa, että huominen ei tuu koskaan. Ja kohta se tuleekin. On kyllä haikea mieli myös. Tämä on ollut uskomaton kokemus ja en vaihtaisi tätä ikinä pois. Erityisesti koen, että ollaan Hannan kanssa enemmän siskot kuin koskaan :–D. Yleensä sisarukset ottaa helposti yhteen ja meillä on aiemmin ollut Hannan kanssa samaa vikaa. Nyt kuitenkin tän kolmen kuukauden aikana ei olla tapeltu yhtäkään kertaa! Kiina on ihmeellinen maa täynnä yksinkertaisia ihmisiä, joihin menee hermot. Sori rehellisyydestä kinkit.. Oon ilonen, että pääsen kotiin, mutta silti osa Kiinaa pysyy aina mun mukana. Oon kokenu jotain niin paljon enemmän, kuin kahden viikon lomalla ulkomailla voi kokea. Jälkeen päin ajatellen (ja kuten kaikki mulle ennen reissua sanoi) kolme kuukautta meni hurahtaen.
Kerron kuitenkin vielä viime viikonlopusta ja tästä viikosta. Vknloppuna oli tietty lätkäfinaalit ja oltiin kannustamassa Suomea sekä lauantaina, että sunnuntaina. Olin lauantaina niiiiin optimistinen voiton suhteen, että sitten Suomen hävittyä suoraan sanottuna vitutti! Oon yleensä se pessimisti. Monet mun feissarikaverit varmaan muistaa mun vuodentakaisen päivityksen finaali-illalta. Se meni jotenki näin: sori kaverit, mut oon varma, että Suomi häviää. Pitihän sitä sitten lähteä vähän ulos riehumaan. Lähdettiin naapuri Hannan ja Jorin sekä niiden vieraiden kanssa muutamaan baariin. En muista nimiä, mutta ne sijaitsi French Consessionin alueella. Oli tosi hauska ilta! Lopuksi mentiin vielä Jorin ihanille jatkoille, jotka päättyi Jorin itsensä pilkkimiseen :D.
@snägäri
Tää viikko on mennyt lepposasti viimehetken tuliaisia hankkien. Vähän ehkä itsellenikin tein viimehetken ostoksia. Tiistaina käytiin Qipu Lu:lla katselemassa kenkiä. Se oli sellasta ostosviidakkoa metrotunnelissa. Ostoshelvettiä oikeastaan! Musiikki pauhas joka paikassa täysillä, niin että myyjille piti huutaa kurkkusuorana asiat. Yhessä paikassa huusin, että: ”does the music have to be so fucking loud”. Myyjä vastasi; ”WHAT?!” :–DDD Muutenkin kaikki kengät ja vaatteet siellä oli tosi övereitä. Sellasia just mitä kiinalaiset käyttää. Yhden mekon löysin, maksoi 3 euroa. No keskiviikkona mentiin sitten Pudongin puolelle feikkimarketille ja kyllä rupes tavaraa irtoamaan, kun tinkijäsiskokset pisti plörinäks! Ostettiin 11 paria kenkiä ja mulle yksi laukku (Mulberry!) hintaa oli noin 100 euroa. Tätä tulee täällä ikävä.
Ke iltana oli mun läksiäisillallinen, jossa oli mukana meijän porukka ja naapurin Hanna ja Jori sekä niiden vieraat Panu ja Johanna. Mentiin mun lemppariravintolaan Whiskiin. Siellä on maailman parasta lohipastaa!
11 paria kenkiä
Menisköhän kiinni...
Whisk
On ollu kiva lukea täältä sun kuulumisia :)) kiva kun jaksoit pitää blogia!! Tervetuloa kotiin huomenna 😉 täällä onkin jo lämmiontä niin ei tartte palelle !