Nyt avaudun! Tykkään olla täällä, tosi kiva paikka hengailla pari kuukautta. Työt amerikkailaisten hoivissa ei vaan ollut niin hyvä idea. Viime syksynä mun hyvä ystävä lähti thaikkuihin harjotteluun suomalaisten firmaan. Mietin, että oppiikohan siinä suomalaisten seurassa mitään uutta. Nyt harmittaa, että ajattelin niin. Mielummin olisin tutussa piirissä, jossa harjottelijoita arvostetaan ja niille annetaan vastuullisia tehtäviä ja sellaisia hommia, joista tosiaan oppii. Mun mielestä on myös tärkeää, että hommat työpaikassa vastaa omanalan töitä. Amerikkalaisessa kulttuurissa tällanen ei ole olennaista. On sama mitä alaa harjottelija opiskelee, niin annetaan mitä vain tehtäviä. Suomessa se on vähän paheksuttavaa, jos harjoittelijaa pyydetään koko ajan keittämään kahvia ja jopa tarjoilemaan sitä.
Se alkoi jo oikeastaan mun ekalla viikolla. Sellanen välinpitämättömyys. Sanotaan, että tule tänne tähän aikaan ja sitten itse ohjaaja ei ilmoita mitään, ettei pääsekään tulemaan. Olisiko ollut sitten kolmannella viikolla, kun mun piti tehdä sellainen esitelmä koko järjestöstä paikalliselle hallitukselle. Tein työtä kauan yleisellö koneella. Seuraavana päivänä tulin töihin ja mun ohjaajan mies oli tehnyt sen mun esitelmän kokonaan uusiksi. Se mun oli varmaan niin ruma :D.
Neljännellä viikolla maanantaina menin töihin. Tunnin ja vartin kestävän taksi/metro/bussi -matkan jälkeen saavuin toimistolle. Ovelle oli vain jätetty lappu; loma 31.3-8.4. Ketään ei näkynyt ja ovi oli tietty lukossa. Koululaisilla ja muillakin oli viikon kestävä loma ja kukaan ei ollut viitsinyt ilmoittaa asiasta mulle. Saavuin turhaan töihin. Menin kotiin ja laitoin mun ohjaajalle mailia, että mikäs juttu tämä on. Vastaus tuli, mutta ei anteeksipyyntöä. Se sanoi, että tule ensi maanantaina taas töihin. Tuli ihan vähän sellainen arvoton tunne…
Toissa viikolla sitten palasin töihin. Tehtävänä oli piirtää pohjapiirrustus työpaikan toimistokerroksesta paloharjoitusta varten. En oikein ymmärtänyt miten se liittyi mun alaan. En tietenkään sanonut mitään vaan tein pohjapiirrustuksen kiltisti. Siihen meni aika kauan aikaa. Olin jo ihan valmis lähtemään kotiin.
No tällä viikolla sitten. Tosiaan oltiin tiistaina Hannan kanssa Healing Homella. Keskiviikko aamuna menin taas sinne ja lähdin 11.30 toimistolle päin. Mun ohjaaja sattui juuri soittamaan mulle siinä kävellessäni. Tuli kuulkaas sellanen saarna, että huhhuh! Hänen tietojen mukaan en ollut ilmestynyt kahteen päivään töihin. Kuuntelin kiltisti enkä saanut suutani auki puolustaakseni itseäni. Mun pitää kuulemma tästä lähtien ilmottaa kaikki missä meen, mitä teen blabla. Mun olisi sillon keskiviikkona pitänyt olla 8.30 toimistolla. Mun ohjaaja oli lähettänyt mulle mailia klo 22 ti-iltana tästä. Olin jo ollut nukkumassa, kuinka olisin voinut tietää? Menin sitten toimistolle äkkiä. Edessä oli kirjastoprojekti jee! Tarkoitus on lajitella kirjaston kirjoja, joita on noin 1500. Niihin jokaiseen kirjaan pitää netistä hakea sellanen koodi, jonka mukaan ne sitten lajitellaan. Mun ohjaaja sanoi vain; ”it’s slow and tedious. it may take few days or a week”.. Oon tehnyt sitä nyt pari päivää ja huomenna lisää. Musta tuleekin kirjaston täti! Jippii.
Neljä viikkoa vielä jaksaa jaksaa! Olen kyllä kiitollinen tästä, että olen päässyt kokemaan kaikkea jännää täällä. Nyt tiedän, että täytyy olla tarkempi minkä paikan valitsee. Saa kommentoida valitanko turhasta? Olen miettinyt sitä itse paljon, että ylireagoinko. Olen vaan niin pettynyt. Odotin enemmän ja parempaa.
Ai sä olitki jo avautunu tänne 😀 Ja yhdyn kyllä Satun kommenttiin että et valita turhasta! Tosi ikävää ku ei ilmoteta noinki tärkeää asiaa kuin koulujen lomat ym.
Koita kestää <3
Kiitos, räkäpallerot on hyvä idea! 😀 Hikihatussa väännän nyt, että saisin tän kakkahomman tänään valmiiksi. Facebooktauko tekee aina hyvää 😛
Et todellakaan valita turhasta ! Törkeetä tommonen toiminta ettei mistään ilmoteta ja jos ilmotetaan niin aivan liian myöhään..:/ Tsemppiä ja jaksamista kirjojen kanssa ! teet sinne kirjojen väliin jotain räkäyllätyksiä!