Lauantai aamuna käytiin vähän juoksemassa pihalla Harrin kanssa. Oli aikamoiset koirabailut, kuvia alhaalla. Lauantaina lähdettiin myös käymään huonekaluostoksilla Kava Kavassa ja DTL:ssä. Hanna ja Eero osti yhden ison kaapin ja Hannalle vielä hienon korukaapin. Eeron firma kustantaa niille ison kontin, kun ne palaa Suomeen. Täältä kannattaa ostaa, koska saa halvalla. Kiina-desingn on aika hienoa. Löysin itsekin kivan pienen lampun, köyhällä opiskelijalla ei ole varaa isompaan… Illalla lähdin Eeron ja sen työkavereiden kanssa syömään uuteen ravintolaan nimeltään El Willys. Se oli espanjalainen paikka ja ruoka oli tosi hyvää! Ravintola sijaitsi Bundilla, jossa on siis ne Shanghain valot. Ikkunasta näki koko kauneuden. Olin niin ahne juustotikkujen kohdalla, että kieli paloi!
Jihuuuuuu!
Kaverit
Sunnuntaina oli taas puistopäivä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpöä oli helposti päälle 20 astetta. Matkaan lähti meidän perhe, naapurista Hanna ja perhe Smeds (Marjo, Kimmo ja Nelinda 6 v). Oli kyllä tosi ihana päivä. Siellä oli paljon ihmisiä ja koiria. Harri löysi monia uusia ystäviä. Eiköhän siellä kuitenkin tullut nälkä ja päätettiin naapuri Hannan kanssa syödä lämmintä ruokaa puiston ravintolassa. Kyllä oli pettymys! Saatiin tilata sata kertaa Marjolle ja sisko Hannalle kahvit, että tuli oikein. Odotettiin naapuri Hannan kanssa ruokia tosi kauan. Mun ruuassa olevat kanat oli niin täynnä piikikkäitä luun paloja, että ne jäi syömättä. Sitten kaikista naurettavin juttu; naapuri Hanna tilasi lasin vettä ja laskusta sitten selvisi, että se vesilasi maksoi samanverran kuin sen lämmin ruoka!!! 48 RMB eli noin 6 euroa!!!! Kun lähdettiin taksilla takasin kotiin, niin se kuski päätti ajaa pidempää kautta ja matkakin maksoi 130 RMB sijaan 200 RMB… Mitä opimme tästä: ota eväät puistoon ja etsi lähempänä oleva puisto, johon saa ottaa koiran mukaan.
Turbo matkalla puistoon!
Ystävä Joy
Nelinda pääsi tollaseen!
Iso lapsi ja pieni lapsi
Ei niin onnekas poni
Illalla vielä mietin, jos menisin ja pelastaisin sen.
Muistakaa olla kiitollisia siitä mitä teillä on jo, kaikki ei ole yhtä onnekkaita, kuin me. Meillä on ruokaa, vaatteita ja katto pään päällä. Jonain päivänä hankin sen eläintenhoitajan ammatin, mutta vielä ei ole sen aika.
Huh kun ihan hengästyin, kun luin ja katselin kuvia. hauskalta näytti.
Joka päivä katson sun blogin, niin paljon kiinnostaa sun matka.